Terapiaa pankeille?

Nyt ei ole muotia puhua köyhistä. Vähempiosaiset ovat itsekin melko hiljaa omista vaikeuksistaan. Yrityksillä menee jo niin huonosti, ettei yksittäinen kansalainen kehtaa enää omilla vaikeuksillaan lisätä yhteiskuntaparan taakkaa.

Poliittisessa päätöksenteossa ja tiedotusvälineissä voivotellaan taukoamatta, kuinka maailmantaloudella, yrityksillä ja pian kunnillakin menee huonosti. Valtio varaa erikseen rahaa sitä varten, että voi äkkiä auttaa, jos pankeilla tulee ongelmia, vaikka pankeilla itsellään ei mielestään ole nyt vaikeuksia. Ihan kuin pankit, muut yritykset tai kunta itse osaisivat tuntea ja kärsiä. Pitäisi varmaan varuilta kouluttaa pankkiterapeutteja, jotka kuuntelisivat pankkien ongelmia, jotta ne kuntoutuisivat lamasta.

Yritysten ja yhteisöjen taloudellinen tila vaikuttaa toki suoraan moneen yksittäiseen työntekijään. Makrotason näkökulman korostuminen on kuitenkin osoitus sen takana olevasta arvomaailmasta. Liian harvoin julkisessa keskustelussa lamasta keskustellaan ja sen tuottamia vaikeuksia pohditaan perheen tai yksilön tasolla.

Kunnallahan voi jopa mennä hyvin, mutta kuntalaisilla huonosti. Ei kunta ole mikään itseisarvo. Se on olemassa kuntalaisten takia. Lamaakin pitää tarkastella ja tainnuttaa puhumalla ja toimimalla enemmän yksilön näkökulmasta.                

Ensin on hämeenlinnalainen ja sitten vasta Hämeenlinna.

Ernosto

 

Jätä kommentti

css.php