Til-tu laskee laatua, muttei kuluja

Tilaaja-tuottajamallin koko prosessin toteuttaminen laskee todennäköisesti laatua, mutta tuskinpa kuluja. Täällä blogissa on jo monista näkökulmista käsitelty asiantuntevasti aihetta. En kommentoi aiempia esityksiä ja pyrin välttämään toistoa.

Myönnän, etten ole riittävän perehtynyt kunnalliseen tilaaja-tuottajamalliin. Kaksi pitkähköä esitystä olen aiheesta kuunnellut löytämättä til-tumallista kohtaa, jossa se todellinen hyöty saavutetaan.

Toimin kymmenen vuotta aikuiskoulutuskeskuksen rehtorina, joten seuraavat näkemykseni perustuvatkin pääosin kokemuksiini ammatillisen aikuiskoulutuksen, ohjauksen ja kuntoutuksen kilpailuttamisprosessista.

1. Oletetaan, että palvelun tuottajia, ja siis tarjoajia, on neljä. Kukin laatii oman tarjouksensa. Tarjouksen laadinta vaatii esimerkiksi (vain) 10 henkilötyöpäivää. Yksi voittaa tarjouskilpailun. Kolme häviää ja joku tässä samassa yhteiskunnassa maksaa nuo häviäjien 30 hukkaan mennyttä henkilötyöpäivää. Joissakin tapauksissa ne otetaan yrittäjän selkänahasta. Toisinaan kunnalliselle työntekijälle kilpailutus maksaa työpaikan.

2. Tilaajapuolella koko kilpailuttamisprosessi vaatii usein kymmeniä virkamiestyöpäiviä. Tämä aika kuluu tarjouspyyntöjen laadinnasta esimerkiksi näiden neljän tarjouksen läpikäyntiin, valintaan ja seurantaan (evaluointiin) sekä mahdollisten valitusten käsittelyyn.                                                                                                                           Välttämättä kalleimman(parhaan) ja halvimman(huonoimman) välinen hintaero ei ole niin suuri kuin tuo virkamiesten prosessiin käyttämän ajan palkkakulu.

3.  Harvassa tapauksessa todellisia palveluntuottajia on enempää kuin yksi. Tällöin koko järjestelmä ylimääräisine virkamiehineen ja kilpailutusprosesseineen on turha ja kustannuksia aiheuttava.

4. Yksi tarjoaja lopulta voittaa kilpailun. Laadittu sopimus palvelujen tuottamiseksi voi kestää 2-4 vuotta. Mitä tapahtuu muille palvelun tarjoajille tuona aikana?

5. Yksi tarjoaja on voittanut kilpailun ja tuottaa neljä vuotta palveluja. Palkkaa henkilöstön(määräaikaiseen työsuhteeseen?) , tekee tarvittavat tila- ja laiteinvestoinnit. Saattaa jopa panostaa kehittämistoimintaan. Tämä palveluntuottaja häviää seuraavan tarjouskilpailun. Mitä tiloille, laitteille ja henkilöstölle tapahtuu?

6. Kuka palveluntarjoaja varaa tarjouksessaan määrärahoja kehittämistoimintaan tai laitekannan uusimiseen? Ne kaikki nostavat hintaa, joka on keskeisin tekijä valintaprosessissa.

7. Miten tilaaja voi kilpailutusvaiheessa tietää, miten toiminta muuttuu ja mitä kehittämistoimia tarvitaan pitkien palvelusopimusten aikana?

8.  Jos palveluntarjoaja tietää olevansa ainoa, miksi hän ei ylihinnoittelisi tarjoustaan?  

9. Tarjousten hinnan suora vertailu on helppoa, mutta sisällöllisten, sanoin ilmaistujen laadullisten tekijöiden vertailu todella vaikeaa. Tarjouksen laatijan kyky tehdä muodollisesti oikeita ja kielellisesti hienoja tarjouksia korostuu yli todellisen kyvyn toteuttaa palveluprosessi.

10. Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa on til-tu-mallin käyttöönoton keskeisimpänä perusteena taloudelliset säästöt.  Hinta ja laatu ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Eikö ole erittäin suuri riski, että palvelujen laatu laskee, kun hintaa lasketaan?

11. Monet kommentoivat, että tällaiset seikat ja riskinotto ovat markkinataloudessa yksityisyrittäjän arkipäivää. Totta, mutta yhteiskunnan palveluissa on kyse kuntalaisten peruspalveluista, perusoikeuksista, joskus jopa hengestä. Vapaan markkinatalouden riskinoton malliin tai peliin en näin vakavissa asioissa lähtisi.

Ernosto

Kommentti artikkeliin “Til-tu laskee laatua, muttei kuluja”
  1. Hyviä, tärkeitä ajatuksia. Pidetään tätä keskustelua yllä ja näitä asioita esillä, kun arvioidaan mennyttä ja suunnitellaan tulevaa.

Jätä kommentti

css.php